3. Sanoista ja esineistä 

Suomen kielen sana lohi on balttilainen lainasana, esimerkiksi latvian lasis. Sana tunnetaan karjalassa, virossa ja vepsässä, saamessa se on luossa.   Sana varras on mahdollisesti johdos varsi-sanasta tai lähtöisin balttilaisesta seivästä tarkoittavasta sanasta. Molemmat sanat ovat ensimmäisessä suomalaisia sanoja kuvaavassa sanakirjassa,  Ericus Schroderuksen  Lexicon Latino Scondicmun vuodelta 1637.  Varsinkin lohi-sanan kannalta kannattaa todeta, että tuon sanakirjan aineisto on kerätty Oulun seudulta, lohialueelta. Sana on annettu latinan salmon ja ruotsin lax käännökseksi.

Sana/nimitys  varraslohi tulee siitä, että  paistettava lohifilee sidotaan vartaaseen, jossa se paistetaan avotulen yläpuolella molemmin puolin.

Sanaa varraslohi ei ole  missään sanakirjoissa: ei Nykysuomen sanakirjassa, ei Suomen kielen perussanakirjassa, ei Kielitoimiston sanakirjassa eikä Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirjassa (1979). Suomen murteiden sanakirjan arkistoon sanaa ei ole tallennettu, eikä sanaa lohivarras.  Sinne on kirjattu Lapin läänin alueelta ja myös Rovaniemeltä 1940 tieto seuraava tieto:  varras, 'ohut puupuikko, joka pistetään kalan läpi kaloja nuotiolla t. hiilloksella paistettaessa´  (Suomen murteiden sanakirjan arkisto).   Aineisto on kerätty pääasiassa 1960-luvulla, osa aikaisemminkin. Kyseessä ei siis ole sellainen varras, joka nykyisin tunnetaan Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:ssä ja muuallakin.

Kustaa Vilkunan teoksessa  Isien työ ovat  käytössä sanat (koivu)pihti ja varras (1943, 48–50).  Kuvista näkyy, että koivunrunko on säilytetty pitkänä, lohi toisessa päässä.  Edelleen Kustaa Vilkuna Lohi-teoksessa (1974) on käytössä sana varras.  Piirroksista (kuva 194 varras ja kuva 195 pihti), on nähtävissä, että  myös varras on pitkävartinen, toisesta päästä avoin, pihtimäinen  esine.

Martti Autti kertoo (1981, Totto XIII, 78–83) tekstissään ensimmäisestä lohenpaistosta vuonna 1958: Vartaan tekoa hän kuvaa seuraavasti:  Sielä oli aisakojun kokosia siroja vesakojuja. Veistin yhestä pitemmän lastun, ei ollu kiero. Kaajoin sen ja sahasin siitä kirvesvarren pitusen palasen_/

Tämän jälkeen Martti Autti kuvaa halkeimen tekemistä (79).

Nykyisissä ohjeissa sanotaan seuraavasti: Vartaaksi haetaan metsästä keväällä nila-aikaan ohut, noin ranteen vahvuinen, 3–4 metriä    pitkä, lähes oksaton ja suora koivuranka. Siitä poistetaan kuori. Ranka halkaistaan keskeltä noin 1,5 metrin  matkalta, levitetään ja tuetaan koivutapeilla.

Todennäköisenä voitaneen pitää sitä, alkuvuosina on käytetty samantyyppisiä vartaita kuin esimerkiksi  1930-luvun kuvatallenteissa on.  Totto VI -julkaisusta (1989, 69) voidaan päätellä, että kyseessä ei ole nykyisenlainen varras. Muistettava on myös se, että alkuvuosina paistovälineenä on käytetty myös katiskaverkkoa. Siitä on kuvia, ainakin yhdeltä vuodelta. – Nykyisenlaisen vartaan ensimmäisestä käytössä ei ole tarkkaa tietoa. Mielenkiintoista olisi selvittää, mistä malli on peräisin. – Nykyiset paistajat arvelevat, että se on Martti Auttin kehittämä.

Näyttää siltä, että sanat varraslohi ja lohivarras ovat vakiintuneet käyttöön Kotiseutuyhdistys  Rovaniemen Totto ry:ssä Rovaniemen kotiseutumuseolla. – Tosin yhdistyksen vuosikertomusten mukaan sen piirissä on käytetty myös seuraavia nimityksiä ja kuvauksia: loimulohi, loistelohi, loisteella paistettu lohi, perinteisesti paistetu lohi ja vartaassa paistettu lohi.  Paistamisväline on kuitenkin aina ollut nykyisenlainen varras.

Kielitoimiston sanakirjassa on hakusana loimulohi ´loimuttamalla kypsennetty lohi´.  Tässä tarkoitetaan kypsennystapaa, jossa lohi kiinnitetään lautaan, kypsentäminen tapahtuu yhdeltä puolen. Lisäksi sanakirjassa on sana  loimuttaa kypsentää avotulen loimussa´, esim. loimutettua lohta. Esimerkiksi kalastusalan liikkeissä on myynnissä erilaisia loimutuslautoja; netistä on saatavissa myös  ohjeita niiden tekemiseen.

Yhdistävä  tekijä varraslohessa ja loimulohessa on avotulen lähellä  kypsentäminen. Erot ovat  paistovälineessä ja paistotavassa: varraslohi sidotaan vartaaseen ja kypsennetään molemmin puolin, näin myös nahka paistuu. Loimulohi kiinnitetään lautaan ja kypsennetään yhdeltä puolelta. Tosin paistaminen voi tapahtua myös halstarilla, jota välillä käännetään.

Lähteet:

  • Häkkinen, Kaisa 2004:  Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY.
  • Kielitoimiston sanakirja 2021: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/
  • Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n leikekirjat 1962–, säilytteillä Rovaniemen kotiseutumuseolla.
  • Suomen murteiden sanakirjan arkisto, sähköpostiviestit 20.10.2020 ja 15.8.2022. 
  • Vilkuna, Kustaa 1943: Isien työ. Otava.
  • Vilkuna, Kustaa 1978: Lohi. Otava.
  • Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n toimintakertomukset 1958–2020. Säilytteillä Lapin maakuntamuseon arkistossa.
  • Suomen Kalakirjasto, Muonio
  • Totto ry:n valokuvakokoelmat
  • Muut tottolaisten ottamat kuvat
  • Auttin sukuseura ry:n sukurekisteri