4. Navetta
Navetassa ovat hinkalot kahdelletoista lehmälle, kolmelle hieholle eli nuorukaiselle ja karsina vasikoille. Hinkalot ovat navetan kahta puolta, ns. päinseinhän-tyyppiä.
Navetan loorista lapioitiin lanta puupaareille ja kannettiin ovesta navetanporstuan kautta ulos. Navetan alla oleva virtsa- eli virstahauta tyhjennettiin keväällä. Virtsa ajettiin kärryillä virstakorissa pellon höysteeksi.
Navettarakennuksen tienpuoleisessa päässä on karjakeittiö eli kota halsiuuneineen. Uunissa tuli kiertää padan selustan ja yläreunojen kautta yhtyen piippuun uuninsuun yläpuolelta. Näin vesi muuripadassa lämpenee nopeasti.
Talvinavettarehto pestiin kesäksi ja näin vältyttiin kärpäsiltä asuintiloissa. Usein siirryttiin asumaan kesäksi navetan ja puovin puolelle. Keitettiin kodassa ja syötiin puovissa, myös nukuttiin ulkorakennuksissa. Näin asuinhuoneet kiireisenä työaikana pysyivät puhtaina.
Navettarakennuksen toisessa päässä on karjalato, josta heinät kannettiin vihkoina porstuan läpi lehmien eteen. Puhtaassa navetassa oli lapsilla kesäisin paljon tilaa leikkiä piilosilla ja käpylehmien kanssa. Orsille kiinnitettiin useita köysikiikkuja, joissa lapset kilpaa kingasivat.
Navetan käyttoesineistöä on museossa niukasti, mutta siivilä, lypsinkiulu ja jakkara sentään ovat, samoin muutama vasikan ja lehmän panka sekä pärepihti.
Navetta siirrettiin Tapionkylän Kantolasta vuonna 1966. Se pystytettiin osaksi sellaisenaan, osaksi uudelleen rakennettuna entisen mallin mukaan paikalle, jossa Pöykkölän entinen navetta sijaitsi.