Sadonkorjuu

Entisajan maalaistalossa heinänteko aloitettiin heinäkuun 20. päivän tienoilla. Jänkäniittyjä niitettiin viikattein. Niittypirteissä majailtiin ja syötiin eväitä. Piimäleilit oli jo rekikelien aikaan viety valmiiksi riippumaan hetteisiin. Muu ruoka kannettiin nahkalaukuissa seljissä. Niittokoneita alkoi vähitellen ilmestyä taloihin, joten viikateniitot kotivainioilla vähenivät. Sapilaskanto latoihin oli monesti tavallista kotiniitylläkin, eikä vain jängillä, sillä hevoset olivat metsälaitumilla.

Elokuu oli kiireistä työnteon aikaa. Isännät kulkivat peltojen pientareita ja tutkiskelivat ohran tähkien valmistumista leikattaviksi.  Sirpit tarkastettiin, varret kiinnitettiin ja terät hiottiin. Isäntä hankki pellonleikkaajat ja sitojat apuväeksi, tavallisimmin talon maitomiehet. Leikkaajien tehtävänä oli asetella lyhteenkokoiset annokset sitojille sidottavaksi. Isäntä itse asetteli lyhteen kuhilaiksi, jolloin 9 laitettiin pystyyn ja kymmenes päälle hatuksi. Lasten tehtävä oli kerätä maahan pudonneet tähkäpäät. Elojen kuivumisaikana kynnettiin ja veltattiin peltoja. Naiset tuplasivat talon ikkunat. Kun elot olivat kuivia, alkoi puinti riihessä, jyvien masiinaaminen, säkittäminen ja ruumenien siirtäminen ruumenhuoneeseen hyödynnettäväksi lehmien rehuna hauteitten seassa.